Tohtori Arto Koski urakoi työryhmineen kuntajakolain mukaisen ‘erityisen selvityksen kuntajaon muuttamisesta Oulun seudun kuuden kunnan alueella’. Tuloksia syntyi reilussa puolessa vuodessa kunnioitettava määrä: kuntajakoselvittäjän esitys, yhdistymissopimus ja selvitysosa päätuloksina sekä ennuste- ja yhdistelmälaskelmat (Audiator Oy) ja muu nettimateriaali tausta-aineistoina.

Viime syksyn alkukuulemistilaisuuksissa Koski esitteli selvitysprosessin lähtökohdat ja kulun. Talvella sitten esitettiin ja pureskeltiin tuotokset. Parhaillaan on käsillä  niiden kunnallispoliittisen arvioinnin ja päätöksenteon aika.

Mitäpä tästä kaikesta osaisi nyt sitten yksittäinen, asioista kiinnostunut muhoslainen sanoa?

Lopputulemanaan Koski esittää, että ‘Kuntajakoa on aiheellista muuttaa siten, että kaikki kuusi kuntaa lakkaavat 31.12.2012 ja ne yhdistetään perustamalla uusi kunta 1.1.2013. Tämän uuden kunnan nimi on Oulu, se käyttää kaupunkinimitystä ja se ottaa vaakunakseen nykyisen Oulun kaupungin vaakunan.’

Suoraviivainen, Oulu-keskeinen ratkaisu ja tarjous kuntapäättäjille. Kannattaakohan meidän muhoslaisten tähän tarttua? Kannattaako hypätä tähän kelkkaan?

Olen tutustunut aineistoihin ja osallistunut kahteen Muhoksella pidettyyn kuntalaistilaisuuteen. Olen myös seurannut kannanottoja ja keskustelua mediassa. Ensimmäiseksi ja päällimmäiseksi vaikutelmaksi muodostui selvitystyön tehokkuus ja avoimuus sekä eri sidosryhmien, erityisesti kuntapäättäjien ja –henkilöstön, kuunteleminen ja aktiivinen sitouttaminen prosessiin ja lopputulemaan. Kaikki siis pelkästään hyviä asioita!

Kun sitten koko asetelmaa ja sen yksityiskohtia pohtii hieman huolellisemmin ja tarkemmin, niin väkisinkin nousee esiin joukko kysymyksiä. Kysymyksiä, joita ei ole asetettu eikä niinmuodoin myöskään vastattu, tai jotka on kierretty kun kuntalaiset ovat kysyneet. Ne ovat kuitenkin oleellisia asioita arvioitaessa ja päätöksiä tehtäessä.

Seuraavassa esitän ja kommentoin joitakin näitä. Esitän myös kolme vaihtoehtoista tapaa, joiden mukaan niin kuntapäättäjä kuin tavallinen kuntalainenkin voi Kosken selvitystyötä ja tuloksia  lähestyä ja arvioida. Väitän, että jokaisen muhoslaisen (jos siis asia yleensäkään kiinnostaa) olisi syytä ne tunnistaa sekä valita jokin niistä selkeyden ja rehellisyyden nimissä perustelujensa ja kannanottonsa viitekehykseksi.

Omalta osaltani selventäväksi taustaksi ilmoitan asuvani Muhoksen keskustassa seitsemättä vuotta, sitä ennen Oulussa 34 vuotta, seuranneeni aktiivisesti ilman puoluekirjaa kummankin kunnallispolitiikkaa, kulkevani ‘möröllä’ Oulussa töissä päivittäin sekä olevani keski-ikäinen ja keskituloinen sinkku. Eli Nummisuutarin Eskon sanoin ‘Henkirahan maksan minäkin edestäni.’!

Selvitystyön toimeksianto. Valtiovarainministeriön toimeksiannon/määräyksen tarkka sisältö ei ilmene Kosken asiakirjoista, ei sitaattina eikä viitteenä. Lisäksi se on esitetty erilaisena kuntajakoselvittäjän esityksessä ja selvitysosassa.

Mitä siis olikaan selvitettävä? Ja edelleen, miten selvitystehtävä on operationalisoitu ja jaettu osatehtäviin? Työn lähtökohta jää näinollen lukijalle epäselväksi, samoin Kosken siihen tekemät rajaukset, tarkennukset ja niiden perustelut.

Selvityksen vaihtoehdot. Kuuden kunnan joukossa erilaisten mahdollisten kahden, kolmen, neljän, viiden ja kuuden kunnan yhdistämisvaihtoehtojen teoreettinen lukumäärä on 57. Lisäksi tulee vielä nykytilanne eli kaikki kunnat pysyvät edelleen erillään.  Koski on heti aluksi valinnut tarkasteluun näistä vain kaksi vaihtoehtoa: kaikki kuusi yhteen tai nykytilanne. Tätäkään ratkaisua ei perustella mitenkään.

Vaihtoehtojen vertailu. Selvityksestä ja tausta-aineistosta suorastaan vyöryy silmien eteen tilastoja ja käyriä toinen toisensa perään kuntien talous-, väestö- ym. historiasta ja tulevaisuudesta. Kuntia myös vertaillaan keskenään monipuolisesti. Sen sijaan erilaisia liitosvaihtoehtoja ei tutkita ja vertailla tilastoihin pohjautuen. Uusiksi käsitteiksi kehitetään ‘strateginen kehittävä yhdistyminen’, ‘verkosto-Oulu’ ja ‘suuralueet’. Niiden suhteen tehdään sitten laadullisia tarkasteluja ja subjektiivista arviota.

Kritiikkini onkin tässä kahtalainen. Liitosvaihtoehtotarkastelu häivytetään ja tulokseksi näin lopulta saadaan yksi ainoa vaihtoehto, Suur-Oulu. Ja sitä ei sitten voikaan oikeasti vertailla mihinkään! Toiseksi, osa tilastoista on vanhentuneita. Keskustan valtuutettu Hannu Pihlamaa kysyikin 25.2.2010 selvitysosassa esitettävän kriisikuntataulukon (Taul. 4) perään. Vastaus oli, ettei saatavilla ole tuoreempia virallisia tilastoja. Harhauttavaa, varsinkin kaikkein tärkeimpien asioiden kuvaamisessa ja juuri tässä epäedullista Muhoksen kannalta!

Kolme Haukiputaan vasemmistoliittolaista valtuutettua valitti Oulu-lehdessä  7.4.2010 Kosken selvityksen olevan yliopistotasoinen tilaustyö, joka sisältää lukijan uniin painajaisina tulevia laatikoita ja saavan pään moneksi päiväksi pyörälle. Kokoomuksen valtuutettu Anne Niskanen taas ylisti saman selvityksen Muhoksen tilaisuudessa 25.2.2010. Itse en olisi valmis hyväksymään selvitysosaa tällaisenaan edes yliopistolliseksi kandidaatintutkielmaksi.

Yhdistymissopimus. Tämä on selvästi paras osa kaikista. Siinä tiivistyy koko selvitystyö valitun ‘strategisen kehittävän yhdistymisen’ mallin mukaisena.

Yhdistymisen arvot, visio, tavoitteet, edellytykset, toteuttamistapa, uuden Oulun rakentaminen sekä sen hallinnon, palvelujen ja taloudenhoidon periaatteet saavat paikoitellen jopa runollisen ilmaisun. Jos taivaassa olisi kuntia ja kunnallishallintoa, niin tällaistahan se varmaan olisi! Ongelmaksi nousee nyt tietenkin meidän maanpäällisten ja politiikantekomme raadollisuus sekä intressien erilaisuus.

Minne uudessa Oulussa häviäisivät nyky-Oulun maankuulu ‘jappasu‘ eli vetkuttelupolitiikka (kallioparkki), itsepintainen ja ‘pölijä’ omien huippuyksiköiden ulkoistamisvimma (energia, IT) tai peruspalvelujen kuristaminen ja byrokratian kasvattaminen (koulut)? Minne häviäisi oulunsalolaisten holtiton taloudenpito? Minne meidän muhoslaisten ikioma kyläpolitikointi?

Kuulemistilaisuuksissa muutamat muhoslaiset penäsivät kuntajakoselvittäjältä perusteluja mm. Oulun nuorisotyöttömyyden tai terveys- ja koulutoimen huonon hoidon paranemiselle yhdistymisen kautta ja avulla. Tai sille, etteivät ne leviä muuallekin. Koski ei kuitenkaan suostunut vastaamaan eikä käsittelemään tällaisia ‘tulevaisuuden yksityiskohtia’. 

Miten nyt sitten lopulta näihin selvitystyön aikaansaannoksiin pitäisi suhtautua? Näen mahdollisina kolme erilaista lähestymistapaa, joita kutsun ‘lupaukseksi’, ‘uskoksi’ ja ‘vakaumukseksi’. Jokaisen  niiden puitteissa ja sisällä voidaan esittää argumentteja kuntaliitoksen puolesta ja vastaan. Mutta, Kosken työtä kuitenkin arvostaen, lähestymistapoja ei mielestäni pitäisi sotkea keskenään niinkuin nyt julkisessa debatissa näyttää käyneen. Ne poikkeavat luonteeltaan niin ratkaisevasti toisistaan. Haluaisin nähdä ja kuulla kuntapäättäjien jatkossa esittävän ja tarkentavan perustelujaan  niiden mukaisesti.

Lupaus. Tämä on Kosken ratkaisu ja käy ilmi hyvin selvästi. Tämä on myös ja nimenomaan Kosken antama lupaus, eikä ainakaan vielä kuntapäättäjien.

Uudelle verkosto-Oululle ja sen kunnalliselle hallinnoinnille on rakennettu ideaalimalli. Ja vielä enemmänkin, mallin luvataan täyttävän kaikki kuntajakolain vaatimat neljä yhdistämisen edellytystä sekä luvataan sen avulla pystyttävän hallitsemaan kuntatasolla kaikissa talousolosuhteissa. Mitä nämä voisivat olla, sitä ei kerrota.

On syytä huomata, että ‘lupaus’ ei tukeudu ensisijassa tunnusluku- tai tilastovertailuihin. Nykyinen taloudellinen tilanne tai ennuste ei myöskään ole tämän mallin perustelu. Malli ei oikeasti tunnista eikä arvosta seudun kuntien, kylien ja ihmisryhmien reaalisia erilaisuuksia, osin vastakkaisiakin intressejä ja niiden mukaista politiikantekoa uudessa Oulussa. Kuviteltu yhteinen hyvä ja etu dominoivat. Politiikkaa tekevät ideaalipäättäjät ideaalisen reiluuden hengessä ja parhaan mahdollisen tiedon pohjalta. Uhkia ja riskejä ei analysoida.

Mitä tässä jää käteen muhoslaisille, tai keitä me sitten ollaankaan, kun Muhosta ei enää ole? Mikä jää meidän päätösvaltaamme omissa asioissamme? Kun näin on, niin hyvin on! Ota tai jätä! Uskotko oikeasti tähän lupaukseen? Kuka lunastaa sen, jos hyvin ei jostakin syystä käykään? 

Usko. Tämä lähestymistapa perustuu Oulun seudun todellisuudelle. Kunnilla on selkeästi omat toisistaan poikkeavat olosuhteet, taloustilanne ja strategiat. Kunnan päättäjillä on paras tieto kunnan tilanteesta ja näkemys tulevaisuudesta. Heillä on myös suorat yhteydet kuntalaisiin, heidän arvopohjaansa ja tarpeisiinsa.

Koski kuvaa näitä asioita tilastopohjaisesti suhteellisen hyvin, muttei rakenna ratkaisuaan näiden varaan. Itse asiassa tämä lähestymistapakaan ei ole esillä mitenkään muuten kuin ehkä ‘mekaanisen yhdistymisen’ hylättynä vaihtoehtona. Miksi näin?

Uskolla tarkoitan kuntalaisten tuntemaa arvostusta ja uskoa itseensä ja tuttujen kuntapäättäjiensä kykyyn hoitaa oman kunnan asioita. Ja tämän lisäksi myös päättäjien uskoa omiin kykyihinsä ja toimintaansa. Uskommeko, että pärjäämme itsenäisenä paremmin kuin suur-Oulun osana? Tässä katsannossa onkin hieman omituinen sellainen vaaleilla valittu kuntapäättäjä, joka kannattaa kuntaliitosta ‘lupauksen’ puitteessa.

Peruskysymys on Muhoksen kunnan reaalinen  taloudellinen kyky tulevaisuudessa toimia ja tuottaa palveluja itsenäisenä lakien ja velvoitteiden mukaisesti. Lukuisat konkreettiset, kuntalaisia lähellä olevat asiat ja yksityiskohdat nousevat pohdittaviksi tarkemmassa tarkastelussa.

Mitä on omaleimaisuutemme? Mitä meillä nyt itsenäisenä on paremmin kuin muilla? Tai paremmin kuin liitosvaihtoehdoissa? Voidaanko Muhoksen hyviä peruspalveluja tuottaa ja kehittää jatkossa itsenäiseltä pohjalta, osin yhteistyössä ja omin päätöksin? Mikä on Muhoksen kunnan ‘itsensä näköinen’ tulevaisuuden strategia? Jne. Mahdollisuuksia mielestäni on. Valitettavasti Koski ei avannut ollenkaan tätä lähestymistapaa. Meidän kuntalaisten, puolueiden ja päättäjien on siis nyt tehtävä se. Tämä on kai sitä kansalaisdemokratiaa parhaimmillaan!

Jos kumpikaan em. lähetymistavoista ei tyydytä, niin mikä on sitten se kolmas? No, se on tietenkin vakaumus: Mieti ensin, kuka on mielestäsi pitäjän politiikan paras Helppo-Heikki, Pelle-Hermanni, Pölhö-Kustaa tai Sokea-Kreetta? Selvitä tarkoin hänen kantansa kuntaliitosasiaan. Valitse sitten oma kantasi tasan päinvastaiseksi kuin hänen. Ole lujasti tällä kannalla. Koeta keksiä sille hyviä perusteluja, tulet tarvitsemaan niitä. Älä kuitenkaan kerro kenellekään kuka tämä heikki, hermanni, kustaa tai kreetta on.

Olen vakuuttunut, että näillä keinoin voimme Muhoksella tehdä kuntaliitosasiassa viisaan päätöksen!

Risto Nuutinen

Risto Nuutinen on lähettänyt kirjoituksen kaikille Muhoksen kunnanvaltuutetuille 20.4.2010 ja kirjoitus on julkaistu Tervareitissa kirjoittajan tiivistämänä huhtikuussa 2010.