Politiikka – tuo kirosana

Saako politiikka-sanan kuuleminen sinut haukottelemaan vai hekottelemaan? Eikö voisi vähempää kiinnostaa? Sehän on vain vanhojen setien kärinää ja pikkutakkisten tärkeilijöiden jorinaa, jolla ei ole mitään väliä. Siellä ne valtuustoissa sekä lauta- ja johtokunnissa istuvat ja kahvittelevat kravatit kiristäen ja naamat punottaen ja puhuvat asioista, jotka ei kiinnosta ketään.

Eikö voisi vähempää kiinnosta, onko mahdollista saada kohtuuhintainen vuokra-asunto ja muuttaa omilleen?

Eikö voisi vähempää kiinnostaa, missä käyt kouluasi? Eikö voisi vähempää kiinnostaa, onko kotipaikkakunnallasi mahdollisuus harrastaa liikuntaa? Eikö ole motia juosta, hiihtää, luistella tai lätkiä salibändyä?

Eikö voisi vähempää kiinnostaa, voiko kotikunnassasi käydä kirjastossa tai elokuvissa? 

Eikö voisi vähempää kiinnostaa, voiko kotikuntaasi kehittyä työpaikkoja? Jopa sellaisia, joista saa oikeaa palkkaa? Onko sillä väliä, toimiiko katuvalot ja onko jalkakäytäviä?

Kunnan asioista päättämiseen kuuluu kaikkea tätä ja paljon muutakin. Asioita, jotka taatusti kiinnostavat, kun vähän tarkemmin alkaa miettiä. Asioita, joihin kyllä löytyy motia.

Yhteisten asioiden hoito ja niistä päättäminen kuulostaa helposti tylsältä ja etäiseltä asialta. Turhan helposti voi päätyä ajatukseen, että ei ne sinua siellä norsunluutornissa kuitenkaan huomioi, kavereilleen vain hyvää jakavat. Mutta eihän se niin mene. Me ehdokkaat olemme, ainakin valtaosa meistä, niitä ihan tavallisia ihmisiä, jotka koittavat elää parhaansa mukaan tehtyjen päätösten varjossa. Niiden samojen päätösten joihin sinulla on taas mahdollisuus vaikuttaa, kun sinulla on motia tehdä oma osuutesi.

Sinun osuus on haastaa ja perehtyä, kysellä ja hakea mielipiteitä. Se on samalla myös oikeus, joka kannattaa hyödyntää, sillä jokaisella puolueella ja ehdokkaalla on omat näkemyksensä siitä, miten kotipaikkasi asioita hoidetaan. Entä jos asioista jotka sinua kiinnostaa, päätyy päättämään joku, jota ne eivät kiinnosta?

Kannattaako jättää äänestämättä? Olisiko tässä tarpeeksi motia?

Jere Hakkarainen